Sopusoinnussa luonnon kanssa

Hiilijalanjälki

Tämä onkin vaikea asia. Olen sitä miettinyt ja laskeskellut. Olen todennut, että itsellä on vielä paljon tehtävissä niin ajattelun kuin tekemisen saralla. Ei ole helppoa. Paljon on muututtava ja muutosvastarintaa vielä löytyy. 

Kamaa on. Paljon on asioita, joita haluan tehdä. Muiden asettamiin raameihin en halua asettua, mutta jollaitapaa olisi tärkeä elää hiilineutraalia elämää yksilötasolla. Jos minä siihen pystyisin, niin uskoisin, että se voisi inspiroida muitakin. Tämä on se lähtökohta, josta ajatus koko blogin ja sopusoinnussa kirjan kirjoittamiseen kumpusi. 

Miten sitä eläisi, jotta luonto voisi kukoistaa ja monimuotoisuus säilyisi? Mistä sitä on valmis luopumaa? Mikä on riittävästi, jotta lapsenlapsilla olisi hyvä olla?

Olemassaolollani jo kulutan ja käytän luonnon voimavaroja. Kysymys kuuluukin, miten pinellä voin elää. Mitä olen oikeutettu tekemään, olenhan kuitenkin osa luontoa.  Mikä on vain sanahelinää ja mitkä ovat minun panokseni hiilijalanjälki markkinoilla. 

Jos voisin asuisin koko vuoden saaristossa. Mutta en voi. Täytyy käydä kaupungissa ansaitsemassa rahaa, jotta seuraavana kesänä voi taas elää ympäristöystävällisesti. 

Vai elänkö sittenkään ihanteideni mukaisesti. Kuljen kuitenkin moottoriveneellä saareen ja autolla venereantaa. Käyn ostamassa ruuat kaupasta, jonne ne on tuotu monen mutkan kautta. Syön lähiruokaa vain hieman. Kasviksia ehkä, jos niitä on tarjolla ja rahat riittää. Syksymmällä toki pääsen keräämään metsästä marjoja ja sieniä. Kesällä voisin toki kalastaa, mutta rohkeus ei vielä riitä. Kasvimaankin perustaminen saareen on ajatuksissa, mutta sen aika ei ole vielä tullut. 

Perus selviytymiseen minulla on jurtta, käytännössä siis korkea teltta, joka suojaa tuulelta ja sateelta.